Äänisen reissulle lähdettiin Pohjan Teron kanssa jälleen seikkailumielellä. Mukaan lähti kaksi muutakin venettä (Kinne ja Hande) sekä (J-P Juvonen miehistöineen Nokialta).
Alkumatka sujui mukavasti hitaasti kiiruhtaen. Tarkoituksena oli ylittää raja Värtsilässä noin puolen yön tienoilla. Pojat täyttelivät vielä viimeiset paperit Tohmajärvellä, jossa meillä oli tapaaminen. Siitä sitten rajalle, missä ei hirveesti ruhkaa ollut. Ajattelimme, että ylitys tapahtuu näin nopeammin.
No sitten alkoi täkykalojen ihmettely, mihin niitä käytetään. Lopulta Venäjän tulli tulkitsi, että olemme viemässä rajan yli eläinravinnoksi luokiteltavaa tavaraa, joka vaatii erilliset sertifikaatit. Tuota sitten ihmettelimme monen virkailijan toimesta, lopulta saimme esimerkin omaiset paperit kirjolohen ruuaksi menneestä tavarasta, johon oli tarvittu niin ministeriön, elintarvikeviraston ja eläinlääkärin vakuutus siitä että tavara on turvallista. Näitä sitten meidän salakoistakin vaadittiin.
Salakoista tuli varmaan eniten kuvatut ja punnitut salakat, joita olen nähnyt. Lopuksi salakat piti vielä palauttaa Suomeen, eli niitä ei voinut jättää tulliin sanktion uhallakaan. Siinä sitten aikamme pohdittuamme päätimme, että lähdemme Teron kanssa takaisin Suomeen, sillä Tero ei halunnut vaappuja Äänisellä vedellä. Annoin kolme rasiaa palikoita pojille mukaan ja lähdimme takaisin Suomeen.
Se oli pikainen Venäjän reissu se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti